perjantai 13. maaliskuuta 2015

Jännittääkö?



Kaveri kysyi minulta alkuviikosta, että jännittääkö edessä siintelevä reissu? Menin kysymyksestä hieman hämilleni, enkä heti tiennyt mitä vastata.
Vastasin kuitenkin, että vaikken mikään maailmanmatkaaja olekaan, olen ollut ennenkin ulkomailla. Fillarilla olen myös ajellut jokusen kilsan joskus, joten en isommin osaa etukäteen jännittää.

Ymmärrän kyllä mitä kysymyksellä haettiin, mutta en ole oikein koskaan osannut etukäteen stressata asioista. Ketä se jännittäminen ja hössötys lopulta auttaa, ja mitä se palvelee? Asennekysymys tuo stressaaminenkin on kaiketi, niin kuin moni muukin elämän kulkuun vaikuttava asia.

Matka on toki pitkä taivallettavaksi mikäli päämäärään aikoo tässä tapauksessa kiriä, mutta päivä kerrallaan siellä tien päälläkin on elettävä. Murehtimalla parin tuhannen kilometrin matkaa etukäteen tekee urakan varmasti rankemmaksi kokemukseksi kuin mitä se oikeasti onkaan. On eri asia aamulla valmistautua siihen päivittäiseen +/- sadan kilometrin etappiin, kuin vaikkapa 1600 km:n loppupätkään koko reissua silmällä pitäen.
Vähän sama kun lähtee jätkäporukassa Teneriffalle. Hauskanpito kärsii takuulla jos jo ensimmäisenä päivänä alkaa miettimään sitä tukkoista olotilaa joka viikon päästä monen päivän remuamisesta odottaa.

Kyllähän tämmöiseen reissunpätkään varmasti mahtuu monta jännittävää tapausta ja jopa läheltäpiti -tilanteitakin, mutta en äkkisältään keksi ketä palvelee lähteä niitä etukäteen jännittämään. Niinhän se menee ihan arjen tiimellyksessäkin. Parempi keskittyä vaan sen hetkiseen tekemiseensä, ja tehdä se mahdollisimman hyvin päämääriään palvelevalla tavalla. Näin luultavasti lopputulemakin on lähempänä niitä päämääriä.
Etukäteen sitä sortuu usein maalailemaan joko pilvilinnoja tai katastrofeja, ja niiden värittely  tuo lopputulokseksi yleensä pettymyksiä tai turhaa etukäteistä ahdistusta.
Seuraava hetki määräytyy aina siitä mitä teet juuri nyt, ja sen takia naistenlehtien loppuunkuluttama fraasi hetkessä elämisestä ei olekaan ihan läpeensä mätä.

Taloudellisia vetoja en ole reissun tiimoilta lyönyt, ja perillä on siellä mihin reisistä loppuu paukut. Simple as that. Nyt pitää keskittyä huoltamaan fillari ja jätkä reissukuntoon.
Kohta mennään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti