En ole lähestyvää reissua mitenkään hirveästi missään toitottanut. Tämä ihan siitä syystä, etten halua luoda reissun tiimoilta itselleni painetta, joka ympäriinsä retostelemalla varmasti syntyisi. Tarkoitus on haastaa itsensä. Voittaa oma peilikuvansa, ja ehkä oppiakin siitä heijastuksessa lymyilevästä jätkästä jotain uutta. Jälkikäteen voi sitten retostella Sinuhen kahvilassa, mikäli homma on onnistuneesti suoritettu, mutta sen aika on sitten kun on... Jos on.
Jos sitten tuleekin joku ylitsepääsemätön este jatkaa matkaa -pää tipahtaa, jalka irtoaa tai housut ratkeaa- haluan pitää itselläni paineettoman päätäntävallan reissun jatkamisesta tai keskeyttämisestä.
Olen kuitenkin muutamissa yhteyksissä keskustelun tiimellyksessä reissusta maininnut, ja huomannut yllättävän asian. Noin 90%:lle ihmisistä nousee ensimmäisenä huoli takapuoleni hyvinvoinnista. "Miten sun perse kestää", on perus-hämmästely, ja käsittääkseni tällä ei haeta utelua taloudellisesta pitävyydestäni. Vaikka omasta mielestäni siinä olisikin enemmän hämmästeltävää.
Olen kuitenkin asiasta syvästi liikuttunut. 37-vuotiaan elämäni aikana en ole kohdannut moista huolta tarakkaani kohtaan. Kiitos kaikille huolenpidosta. Kaikki on hyvin.
Kollektiivisesti voin vastata pariin kysymykseen niille joilla suuri huoli on:
a) En ole vetämässä ylleni pyöräilyhousuja tai mitään muitakaan vaippoja. Mielummin perse ruvella kuin 40-vuotiaana vaipat jalassa.
b) Takapuoleni voi hyvin, enkä ole huolissani sen hyvinvoinnista jatkossakaan. Tulevista haasteista huolimatta tai niistä johtuen.
Tähän hätään ei tämän kummempaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti