Eilinen päivä ei ollut osaltani paras mahdollinen. Siihen sisältyi paljon sellaisia asioita ja sattumuksia, jotka nyt ei varsinaisesti saanut suuta hevosenkengälle. Ei kai aina voi hymyillä, joskin olen oppinut, ettei ihan pienistä takaiskuista kannata ruveta murjottamaankaan.
Viimeisen vuoden aikana on osunut niin paljon vastatuulta kohdalle, että heikompaa saattaisi hirvittää. Onneksi olen äkännyt, että vastatuuli on toiseen suuntaan myötätuuli. Ja että tuulen suuntaa mukailemalla hommat helpottuu. Kääntöpuolellakin on kääntöpuoli, luin jostain värssykirjasta juuri yhtenä päivänä. Itämainen sananlasku, kuulemma.
No kuitenkin. Eilen ei siis ollut elämäni paras päivä. Lasten kanssa oli toki päivällä hauskaa, mutta iltasella oli vähän tyhjä olo, ja tuntui etten ollut saanut oikein mitään aikaiseksi. Tiedättehän näitä päiviä.
Ehkä lohdutukseksi, ehkä siitä syystä että olen teeaddikti, soin itselleni iltateen hollolalaisella huoltoasemalla. Mukillisen höyryävää liptonia.
Kun sitten istahdin takaisin autoon, ja yritin sitä käynnistää, kuuluikin pannuhuoneesta vain ivallista hirnumista, joka sitten vaimeni jättäen auton rötköttämään elottomana huoltsikan pihaan.
Siinä vaiheessa voin sanoa, että käyrät nousivat huippuunsa, ja olin aivan varma että ratkean hallitsemattomaan itkuun samaisessa paikassa ja hetkessä. Omaksi yllätyksekseni kuitenkin kävi niin, että repesin hysteeriseen nauruun.
Johtopäätös: Joko olen sekoamassa, tai sitten voin paremmin kuin koskaan.
Tarinan opetus: ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti