Aamulla potkasin Jopo Cruiserini matkaan. Hennalan kohdalla vielä viimeinen vilkaisu taakse rakkaaseen lahtikaupunkiin, ja sitten vanhaa tietä kohti Pääkirkkoa. Matkalla Mäntsälään tuli vielä moneen kertaan pohdittua koko homman järkevyyttä. No. Mitään järkeähän tässä ei varsinaisesti ole, mutta kerta toisensa jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että tovi ulkona oravanpyörästä, maailman heittelemänä, ei voi ainakaan pahaa tehdä.
Mäntsälän Shellillä hörpätyn aamuteen jälkeen homma toimikin paljon letkeämmin. Minkä jalat alkoivat jätättää, sen sai mielellä ja asenteella korvattua. 5-6 tuntia tuota väliä yhteensä rauhakseen sotkin. Mittariin kirjautunut lukema oli 117.6 kilometriä, sisältäen pienet luppoajantappo -lipumiset hesassa.
Ennalta pidin Lahti-Helsinki -väliä henkisesti kaikista raskaimpana, koska maisemat on jo nähty moneen kertaan, kyseessä oli ensimmäinen pätkä ja laivamatkan takia oli pienimuotoinen aikataulukin rasitteena. Toisaalta ihan tietoisesti lähdin ajoissa tien päälle, jotta aikataulu ei muodostuisi ahdistavaksi tekijäksi. Kaiken kaikkiaan väli olikin yllättävän helppo. Ei mäkiä, ei juurikaan liikennettä, ja Keravalta eteenpäin pääsi polttamaan pyöräteitä pitkin. Kelikään ei painanut päälle. Vähän oli kalsa, mutta sade alkoi vasta kun olin päässyt turvaan länsiterminaalin suojiin. Hyvin ajoitettu homma siis.
Tätä kirjoittaessani rötkötän hotellissa Tallinnassa. Katsotaanpa miten ensimmäinen reissupäivä potkii aamulla reisiin, kun pitäisi lähteä kohti Pärnua. Sääennusteetkaan eivät silmiä hivelleet. Toisaalta nehän ovat vain ennusteita, ja sääoloihin ei kuitenkaan itse pysty vaikuttamaan vaikka kuinka yrittäisi sujauttaa eurolaisia Pekka Poudan bleiserin taskuun. Otetaan mitä tulee, ja pistetään omalla asenteella aurinko päälle.
Seuraava kiintopiste olis osua Varsovaan ennakkoäänestyksen aikaan, mutta ei paineita siitäkään. Onhan niitä lähetystöjä muuallakin.
Kato mulle talo Toscanasta...
VastaaPoista